Kelkkailijan ensiapu

Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kuollut kelkkailuonnettomuuksissa noin 5-10 henkilöä vuosittain. Yleensä kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat niin rajuja, että niissä ei ole uhrin hyväksi enää tehtävissä paljoakaan. Yksi yleisimmistä kuolemantapauksista on hukkuminen. Kylmän veden varaan joutuessa on valitettava fakta, että peli on ohitse pelottavan nopeasti. Painavien kelkkavarusteiden kerätessä vettä, painuu kuljettaja hyvin nopeasti pinnan alle. Naskalien puuttuessa on jään pinnalle pääseminen myös hyvin vaikeaa.

Digilehti!
Lue Kelkkalehteä puhelimessasi. Tilaajille lukuoikeus digilehteen maksutta! Osta irtonumerona tai tilaa! Digipalveluun tästä.

Yleisimmät vammat kelkkaillessa ovat erityyppiset murtumat. Murtumia puolestaan voi syntyä hyvin monella tavalla. Kelkan suistuttua reitiltä, on olemassa hyvin suuri vaara osumaan kiinteän objektin kanssa. Suurimmassa vaarassa tällöin ovat kuljettajan kädet ja jalat. Myös solisluiden katkeaminen on hyvin yleistä.

Nykyisillä suojavarusteilla pienimpiä vahinkoja voidaan ehkäistä tai lieventää, mutta kokonaan vammojen syntyä ei voida estää. Kelkkailun yhteydessä sattuneet vahingot eivät rajoitu pelkästään törmäyksiin. Ainahan on mahdollista, että sinä tai kelkkaseurueesi jäsen vahingoittaa itseään esimerkiksi teräaseella nuotiota tehdessä.

Varaudu

Jokaisen kelkalla maastossa liikkuvan tulisi olla tietoisia onnettomuusriskistä. Moni vetoaa ensiapuvälineiden tai -taitojen puuttuessa omiin ajotapoihinsa, joihin ei kuulu hurjastelu tai riskienotto. Reitillä ei kuitenkaan olla yksin. Mutkan takaa voi tulla vastaan kuljettaja, jolla laite ei ole hallussa tai riskiä otetaan toistenkin edestä, jolloin yhteentörmäys on mahdollinen. Yhteentörmäyksessä kummankin osapuolen mahdollisuus saada vammoja on käytännössä yhtä suuri.

Ihmisen reaktiot yllättävissä tilanteissa voivat vaihdella paniikista rationaaliseen homman haltuunottoon. Ensiapukursseja suositellaan käytäväksi ajoittain, jotta taito pysyy hallussa. Kun perusasiat ovat hallussa, ei onnettomuuden hoidossa tarvitse turvautua vääriin toimintatapoihin, joilla saatetaan jopa vaarantaa potilaan henki. Perusasioiden ollessa hallussa on toiminta myös nopeaa, jolloin uhrin mahdollisuudet paranevat. 

Yksin liikuttaessa olisi ajamaan lähtiessä hyvä pitää huolta siitä, että joku tietää minne olet menossa ja koska palaamassa. Näin sinua osataan etsiä oikeasta paikasta, mikäli joudut onnettomuuteen etkä pysty itse hälyttämään apua.

Reitillä liikuttaessa on hyvin tärkeää havainnoida ympäristöä matkan varrella. Pistä merkille teiden ylityksissä, minkä tien ylität. Huomioi myös paikannimien merkinnät. Näillä tiedoilla voit auttaa merkittävästi paikalle saapuvaa pelastushenkilökuntaa. Lähimmän autotien arviointi nopeuttaa uhrin saamista ambulanssiin. Paikannimillä voit puolestaan ohjata pelastushelikopterin paremmin kohteeseen. Myös reittejä ylläpitävien tahojen tulisi ottaa huomioon onnettomuustilanteet. Reittien varsille olisi hyvä merkitä pelastushelikopterille soveltuvia laskeutumispaikkoja ja näiden yhteydessä tulisi olla gps-koordinaatit, johon kopteri voidaan ohjata. Mikäli liikutaan täysin vieraassa maastossa, on gps-laite erittäin hyvä turvaväline, sillä tarkat koordinaatit onnettomuuspaikasta nopeuttavat pelastushenkilöstön työtä merkittävästi.

Kelkkailun tapahtuessa Suomen ulkopuolella, on etukäteissuunnittelu yhä tärkeämmässä roolissa. Esimerkiksi Ruotsin tuntureilla liikuttaessa voi onnettomuuksia sattua, vaikka ajo tapahtuu avotunturissa. Oudossa maastossa on aina omat riskinsä ja omantyyppiset onnettomuutensa. Näissä tilanteissa on hyvin tärkeää, että tilanteita on käyty läpi seurueen kesken. Olisi hyvä ottaa selville etukäteen lähimmän sairaalan tai ensiapuaseman sijainti. On myös hyvä suunnitella etukäteen kuka soittaa, sillä aina langan toisessa päässä ei ole henkilö, joka puhuu kanssasi samaa kieltä. Puhelun edellytyksenä on myös toimiva puhelin. Tuntureilla liikuttaessa on hyvä katsoa puhelinta ajoittain varmistaakseen missä puhelin toimii. Näin onnettomuuden sattuessa paikassa, jossa puhelimet eivät kuulu, voidaan puhelu palata tekemään alueelle, jossa viimeksi varmasti tietää puhelimen toimineen. Yksi tärkeimmistä seikoista on tietää missä liikkuu. On vaikea selostaa vieraalla kielellä paikalle pelastajia, jos ei osaa sanoa edes likimain omaa sijaintiaan.

Kylmä lisää riskiä

Moottorikelkkailun tapahtuessa pääsääntöisesti talvella, on mukana yksi vaaraa lisäävä tekijä, eli kylmyys. Kylmyys sinänsä voi tuottaa vammoja. Pakkasen puremat voivat aiheuttaa kelkkailijan kasvoissa yllättävänkin pahoja vaurioita. Jokainen aikuinen osaa pitää huolta omista kasvoistaan. Aikuisen vastuulla on myös pitää huolta mukana olevien lasten suojautumisesta pakkasta vastaan.

Kylmä tuo kuitenkin lisäelementin jokaiseen onnettomuuteen. Onnettomuuden uhrin pitäminen lämpimänä voi ratkaista uhrin selviytymisen. Vammojen myötä elimistö alkaa sulkea tiettyjä toimintoja ja verenpaine voi laskea. Verenpaineen ja sykkeen laskiessa alkaa elimistön pintaverenkierto heikentyä. Tämä on hankala ketjureaktio, sillä ääreisverenkierto tarvitsisi verta pysyäkseen lämpimänä, mutta sydän ei halua ottaa vastaan kylmää verta, jota jäsenistä voi tulla. Kylmä veri voi aiheuttaa potilaalle muun muassa kammiovärinää ja sydänpysähdyksen.

Kylmyys lähtee pääsääntöisesti liikkeelle uhrin liikkumattomuudesta. Jokainen voi kokeilla omakohtaisesti, kuinka nopeasti kylmä leviää elimistöön makaamalla lumihangessa täysin liikkumatta esimerkiksi 10 minuuttia. Tähän kun yhdistetään vammojen aiheuttamat elimistön toimintahäiriöt ja suojamekanismit, on kylmettyminen todella nopeaa. Tärkeintä olisi saada uhri irti lumesta. Uhrin voi erottaa lumesta esimerkiksi muiden läsnäolijoiden vaatteilla. Uhri kaipaa yleensä myös lisävaatetusta. Paikalla olevien tulee nopeasti käydä läpi vaatetustaan ja mahdollisuuksien rajoissa luovuttaa omaa vaatetustaan uhrille. Kylmän ehkäisyyn on olemassa hyviä apukeinoja. Nykyään useimpien ensiapupakkausten mukana tuleva niin sanottu avaruushuopa, pitää uhrin helposti lämpimänä. Avaruushuovan toiminta perustuu lämpösäteilyn heijastamiseen takaisin potilaaseen. Huopaan kääritty potilas siis lämpenee omalla ruumiinlämmöllään. Sama huopa myös säteilee maasta tulevan kylmyyden takaisin, jolloin potilaaseen kohdistuvaa kylmyyttä voidaan rajoittaa. Mikäli avun paikalle saapuminen kestää pitkään, on hyvä varautua tekemään myös nuotio tuottamaan lämpöä uhrille sekä myös auttaville henkilöille.

Toimi oikein

Toisaalla tässä artikkelissa kerromme tapauskohtaisesti toimintamalleja, joiden avulla voit avustaa onnettomuuteen joutunutta. On kuitenkin muutamia perusasioita, jotka pätevät tilanteessa kuin tilanteessa. Mikäli joku ryhmästäsi joutuu onnettomuuteen tai saavut paikalle, jossa joku on joutunut onnettomuuteen, on tärkeää selvittää mitä on tapahtunut. Mikäli nopean selvityksen perusteella käy ilmi, että paikalla tarvitaan lääkintähenkilöstöä, soita 112 välittömästi. Mikäli olet aiemmin huolehtinut velvoitteistasi, ja pitänyt huolta siitä, että tiedät missä olet, pystyt antamaan puhelimitse perustiedot. Näitä perustietoja ovat: mitä on sattunut, missä on sattunut ja kenelle on sattunut. Näillä tiedoilla auttava henkilökunta osaa antaa lisäohjeita. Lisäohjeet voivat vaatia myös ensiapuvälineiden käyttöä, joiden mukana pitäminen pitäisi kirjata moottorikelkkojen pakollisiin varusteisiin. Mikäli onnettomuus on tapahtunut kelkkareitillä, on tärkeää myös ehkäistä lisäonnettomuuksien sattuminen. Muita kelkkailijoita tulisi varoittaa keinolla millä hyvänsä. Kelkan vieminen reitille merkiksi on hyvä tapa. Hätätilanteessa mikä tahansa merkki reitillä, kuten kypärä, voi auttaa tulevaa kelkkailijaa ymmärtämään varovaisuuteen. Onnettomuustilanteessa on myös tärkeää pysyä rauhallisena. Mikäli paikalla on useampia henkilöitä, tulee tehtäviä jakaa. Tehtävien jakaminen on huomattavasti helpompaa, mikäli asioita on käyty etukäteen yhdessä lävitse.

Ensiapupakkaukset

Ensiapupakkauksen pitäminen mukana tulisi olla jokaisen kelkkailijan velvollisuus. Kun liikutaan ryhmissä, olisi hyvä, että mukana olisi vähintään yksi kattava EA-pakkaus. Kaupoissa on myynnissä varta vasten kelkkailijoille markkinoitavia ensiapupakkauksia. Vaikka pakkauksen päällä olisi kelkan kuva, ei se kuitenkaan tarkoita, että pakkaus on täydellinen kelkkailijalle. Pääsääntönä voidaan pitää, että paras ensiapupakkaus on se, joka on mukana. Tallin hyllyllä oleva pakkaus ei auta hädässä olevaa kaveria. Tärkeimpiä varusteita pakkauksessa ovat riittävän isot laastarit, avaruushuopa, painesiteet sekä sidetarpeet. Myös pakkasenkestävä puhallettava lasta on erittäin suositeltava varuste. Lastan avulla voidaan murtuman liikkumista ehkäistä, mikäli potilasta joudutaan maastossa siirtämään kelkan voimin. Ensiapupakkauksen oston jälkeen olisi hyvä käydä tarkoin läpi, mitä pakkaus pitää sisällään ja miten tarvikkeita käytetään.

Ylläpidä taitoja

Ensiaputaitojen ylläpito on kansalaisvelvollisuus. Kun taidoista voi olla kiinni kaverin henki, niin omantunnon rauhoittamiseksi on hyvä pitää huoli siitä, että omaa valmiudet auttaa onnettomuuteen joutunutta kanssakelkkailjaa. Uskoaksemme voi omantunnon osalle tulla paljon painiskeltavaa, mikäli kaveri menehtyy reitin varteen ja syynä on auttavan kaverin osaamattomuus tai väärä toiminta.

Verenvuodon tyrehdyttäminen

Olette pysähtyneet reitin vieressä sijaitsevalle laavulle pitämään taukoa makkaranpaistosuunnitelmien kera. Kaverisi alkaa pilkkoa puita nuotioon. Hän horjahtaa liukkaalla jäällä ja osuu kirveellä jalkaansa. Jalasta alkaa vuotaa runsaasti verta. Mitä tehdä?

Tyrehdytä verenvuoto painamalla sormin tai kämmenellä suoraan vuotokohtaan. Oman turvallisuutesi vuoksi, älä peitä vuotokohtaa paljain käsin tartuntavaaran takia. Tämän jälkeen sido vuotokohtaan paineside käyttäen sidetarvikkeita tai saatavilla olevia tilapäisvälineitä. Vuotava raaja kannattaa nostaa kohoasentoon. Jos tilanne vaatii, soita hätänumeroon 112. Huomioi, että runsas verenvuoto voi johtaa verenkierron vakavaan häiriötilaan eli shokkiin. Aseta runsaasti verta vuotava henkilö heti pitkälleen. Rauhoittele, suojaa kylmältä. Seuraa hengitystä ja verenkiertoa siihen asti, kunnes ensiapuhenkilöstö saapuu.

Nyrjähdykset ja venähdykset

Ajatte kaverin kanssa reitillä ja katsoessasi taakse, huomaat kaverin jääneen matkasta. Käännyt takaisin ja löydät hänet reitin sivusta. Hän kertoo ojan yllättäneen ja äkkitörmäyksen johdosta ranne on nyrjähtänyt. Kuinka toimia?

Nivelen nyrjähtäessä oireina ovat kivun lisäksi nesteen keräytyminen vamma-alueelle ja sen turpoaminen. Nyrjähdyksen yhteydessä kannattaa muistaa Kolmen K:n ensiapu: kohoasento, kompressio ja kylmä. Raaja kohotetaan sydämen tason yläpuolelle. Loukkaantunutta kohtaa tulee puristaa (=kompressio) voimakkaasti sisäisen verenvuodon ja turvotuksen ehkäisemiseksi. Kierrä side tai joustava kangas ranteen ympärille. Laita lunta (=kylmä) siteen päälle, peitä se uudella sidekerroksella tai esimerkiksi vaatteen avulla. Ensiapua olisi syytä jatkaa 15-20 minuutin ajan, ja toistaa menetelmä vielä vuorokauden aikana pariin otteeseen turvotuksen laskemiseksi.

Murtumat

Kauniin kevätpäivän kunniaksi olet lähtenyt ajelulle lähireitille. Erään mutkan jälkeen näet kelkan kumollaan puuta vasten ja pelästyt pahinta. Menet paikalle ja löydät maasta, osittain kelkan alta, sen kuljettajan. Hän on tajuissaan ja pyytää apuasi. Mitä tehdä?

Nosta kelkka pois loukkaantuneen päältä varovasti. Murtumat vaativat aina lääkärihoitoa ja loukkaantunut tulee toimittaa hoitoon mahdollisimman pian. Soita hätänumeroon 112, toimi annetun ohjeistuksen mukaisesti. Jos on pienintäkään syytä epäillä selkärangan murtumaa, älä liikuta loukkaantunutta, ellei se ole hengen pelastamisen kannalta välttämätöntä! Yläraajan murtumassa autettava voi itseä tukea kipeän kätensä kehoaan vasten tai käsi voidaan tukea liikkumattomaksi esimerkiksi kolmioliinan avulla. Kylkiluiden murtumassa rintakehä voidaan tukea käsin tai tukisiteellä. Jalan murtumaa ei ole syytä lastoittaa, mikäli apu on saatavilla kohtuuajassa. Autettavan tulee välttää jalan liikuttamista ja painon asettamista sen varaan. Jos loukkaantunutta on välttämätöntä liikuttaa, voi alaraajan murtuman tukemiseen käyttää esimerkiksi tukevaa keppiä.

Paleltumat

Paleltumat ovat todennäköisesti kelkkaillessa suurin uhka. Herkimmin paleltumia syntyy kehon ääreisosiin (sormet, varpaat, posket, nenä, korvat). Paleltumia voi ennaltaehkäistä pukeutumalla sääolosuhteiden vaatimalla tavalla. Sormien ja varpaiden aktiivinen liikuttelu ylläpitää verenkiertoa ja vähentää paleltumisriskiä. Kovemmilla pakkasilla kannattaa kylmän ja viiman vaikutuksen ehkäisemiseksi teipata kypärän tuuletusaukkoja umpeen. Älä kuitenkaan teippaa suoraan iholle!

Pinnallisen paleltuman oireita ovat ihon pistely, lievä kipu, valkoinen laikku iholla, kovalta tuntuva paleltumakohta. Iho saattaa myös muuttua tunnottomaksi. Paleltunutta ihoaluetta voi lämmittää esimerkiksi painamalla sitä kevyesti lämpimällä kädellä. Älä hiero, vamma voi pahentua! Jatka ihoalueen lämmittämistä, kunnes ihon väri palautuu normaaliksi, kovettuma häviää ja tunto palaa. Jos mahdollista, suojaa lämmitetty kohta kuivilla vaatteilla. Kelkkaillessa voit lämmittää tai kuivata esimerkiksi hanskoja kuuman pakoputken päällä. Päästessäsi sisätiloihin, lämmitä paleltunutta aluetta upottamalla se lämpimään veteen (40-42 °C).

Syvässä paleltumassa ihon lisäksi vaurioituu myös ihonalaista kudosta. Paleltunut alue on tunnoton ja kova, eikä kestä kuormittamista; esimerkiksi paleltunut jalkaterä tai varpaat eivät kestä kävelyä. Pahoin paleltunut alue voi mennä kuolioon. Ensiapuna voit suojata paleltuneen alueen kylmältä. Älä hiero paleltumaa. Pidä autettava lämpimänä, sillä hän saattaa kärsiä myös hypotermiasta. Älä sulata paleltunutta aluetta, mikäli se pääsee jäätymään tilanteessa uudestaan, sillä seurauksena voi olla erittäin vakavia lisävaurioita. Sulattamisen voi tehdä upottamalla paleltunut kohta lämpimään veteen noin 20-30 minuutiksi, mutta sulattaminen on aina varminta tehdä sairaalassa. Syvä paleltuma vaatii aina sairaalahoitoa!

Hypotermia

Hypotermiaa vastaan kamppailtaessa tärkeintä on nopea toiminta. Lievän alilämpöisyyden ensiavuksi riittää nopea hakeutuminen suojaan kylmältä, kuivan ja lämpimän vaatetuksen vaihtaminen, sekä lämpimän juoman nauttiminen. Älä anna alkoholia!

Maastossa autettavaa ei kuitenkaan välttämättä saa välittömästi lämpimään, joten varaudu ruumiinlämpötilan nopeaan laskuun. Kiedo potilas avaruuspeitteeseen tai huopaan lämmönhukan estämiseksi. Soita hätänumeroon 112, sillä potilas tulee saada hoitoon mahdollisimman pikaisesti, etenkin jos ilmenee sekavuutta, uneliaisuutta tai tajuttomuutta. Tajuton potilas tulee asettaa kylkiasentoon, jotta hengitystiet pysyvät auki. Potilasta tulee liikuttaa mahdollisimman varovaisesti, jotta raajoihin jäänyt kylmettynyt veri ei pääse kulkeutumaan sydämeen. Tästä seurauksena voi olla kammiovärinä ja todennäköinen kuolema. Vakavasta hypotermiasta kärsivää potilasta ei saa alkaa elvyttää! Elvytys saattaa haitata sydämen heikkoa toimintaa tai pysäyttää sen kokonaan. Paineluelvytyksen saa aloittaa vasta, kun ammattihenkilöstö on todennut sydämen pysähtyneeksi. Veden varasta pelastetun potilaan ensiapua koskevat samat ohjeet, mutta sellaisessa tapauksessa on tärkeää riisua potilas märistä vaatteista.

Tajuttomuus

Ajat jääalueella ja näet seuraavan tilanteen: Toinen kelkkailija ajaa kovalla vauhdilla ja osuu pystyyn nousseeseen jääteliin. Kelkka kaatuu, kuljettaja lyö päänsä jäähän ja menee tajuttomaksi. Miten toimia?

Kun henkilö menettää äkillisesti tajuntansa, toimi näin:

1. Herättele häntä puhumalla ja ravistelemalla. Henkilö ei herää.

2. Soita hätänumeroon 112.

3. Käännä autettava selälleen. Avaa hengitystie ojentamalla autettavan pää nostamalla leuan kärjestä ja painamalla toisella kädellä otsasta. Katso, kuuntele ja tunnustele hengitystä. Liikkuuko rintakehä? Tuntuuko ilmavirtaus?

Hengittää: Kylkiasento

4. Mikäli loukkaantunut hengittää, siirrä hänet kylkiasentoon. Laita ylempänä oleva jalka koukkuun. Ota kiinni kauimmaisesta hartiasta toisella kädellä ja toisella koukussa olevan jalan polvitaipeesta. Vedä itseä kohti. Asettele päällä oleva käsi pään tueksi tajuttoman poskea vasten kämmenpuoli alaspäin. Tarkista hengitys ja taivuta tarvittaessa päätä hiukan taaksepäin hengitysteiden avaamiseksi.

5. Seuraa ja tarkkaile hengitystä ammattiavun paikalle tuloon asti.

6. Mikäli hengitys lakkaa, soita uudelleen 112 ja kerro muuttuneesta tilanteesta. Aloita elvytys tarvittaessa.

Ei hengitä: Painelu-puhalluselvytys

4. Mikäli hengitys ei ole normaalia tai se puuttuu, aloita paineluelvytys. Aseta kämmenesi tyviosa keskelle autettavan rintalastaa ja toinen kätesi rintalastalla olevan käden päälle. Sormet ovat limittäin. Paina suorin käsivarsin kohtisuoraan alaspäin 30 kertaa siten, että rintalasta painuu 5-6 cm. Anna rintakehän palautua painallusten välissä. Keskimääräinen painelutiheys on 100 kertaa minuutissa. Laske painelut ääneen.

5. Puhalla kaksi kertaa. Avaa hengitystie. Aseta suusi tiiviisti autettavan suun päälle ja sulje sormillasi hänen sieraimensa. Puhalla rauhallisesti ilmaa autettavan keuhkoihin. Puhalluksen aikana katso, että autettavan rintakehä liikkuu. Toista puhallus. Kahden puhalluksen kesto on 5 sekuntia.

6. Jatka elvytystä tauotta rytmillä 30 painelua, 2 puhallusta. Jatka kunnes autettava herää, ammattihenkilöt antavat luvan lopettaa tai voimasi loppuvat.

Pelastushelikopterin saapuminen

On sattunut onnettomuus, jossa yksi seurueenne jäsenistä on loukkaantunut vakavasti. Olette toimineet ensiapuohjeiden mukaisesti ja soittaneet hätänumeroon 112. Olette sen verran kaukana lähimmästä tiestöstä, että avun saa nopeimmiten pelastushelikopterin avulla. Miten tulee valmistautua kopterin tuloon?

Laskeutumisalustan tulee olla kooltaan päiväaikaan vähintään 25 x 30 m, yöllä 25 x 55 metriä. Sen tulee olla mahdollisimman tasainen (pelto, kelkkareitti, maantie). Muu ajoneuvoliikenne tulee pysäyttää, mikäli kopteri laskeutuu reitille tai tielle. Laskeutumisalustalta tulee poistaa kaikki irtoesineet, sillä ne voivat ilmavirran voimasta siirtyä pitkiäkin matkoja ja aiheuttaa suurta vahinkoa. Varoita lentäjää sähköjohdoista, valaisemattomista mastoista ym. Helikopterin lähestyessä voit helpottaa kohteen paikantamista esimerkiksi nuotiolla tai voimakastehoista lamppua vilkuttamalla. Lumen ollessa puuterimaista helpotat laskeutumista toimimalla kiintopisteenä. Älä lähesty helikopteria, miehistö tulee luoksesi tai antaa sinulle luvan lähestymiseen. Laskeutumisalueelle ei saa mennä helikopterin lentoonlähdön aikana.

Näin teet hätäilmoituksen

1. Soita hätänumeroon 112.

2. Kerro, mitä on tapahtunut.

3. Kerro sijaintisi – mitä tarkemmin, sen parempi. Muista mainita myös kunta.

4. Vastaa esitettyihin kysymyksiin.

5. Toimi annettujen ohjeiden mukaisesti.

6. Älä katkaise puhelua, ennenkuin saat siihen luvan.

112 Suomi -sovelluksen keskeisin hyöty on, että avunsaanti hätätilanteessa nopeutuu. Soittajan tarkka sijaintitieto välittyy hätäkeskukseen automaattisesti, mikä nopeuttaa hätäpuhelujen käsittelyä. 112 Suomi -sovelluksen lisäpalveluihin kuuluvat päivystysnumerot kiireettömään avuntarpeeseen sekä vaaratiedotteiden välittäminen.

112 Suomi on ladattavissa sovelluskaupoista ilmaiseksi Android- ja iPhone-puhelimiin. Sovelluksen voi ladata sovelluskaupoista ilmaiseksi myös Windows- ja Jolla-puhelimiin, mutta niissä sovellusta ei enää päivitetä.

Hätäkeskuslaitos on tehnyt 112 Suomi -sovelluksen yhteistyössä Digian kanssa. Digia Oyj on suomalainen tietotekniikkayritys, joka toimittaa tietojärjestelmiä muun muassa eri turvallisuusviranomaisille.

Tee turvallisuusteko

Sovelluksella on lähes 1,6 miljoonaa latausta. Tee Sinäkin turvallisuusteko ja lataa 112 Suomi -sovellus. Apu on yhden painalluksen päässä.

Nopeammin apua hätätilanteessa

Hädässä olijan pitää muistaa soittaa hätäpuhelu sovelluksen kautta. Tällöin soittajan tarkka sijaintitieto välittyy hätäkeskukseen automaattisesti, mikä nopeuttaa hätäpuhelujen käsittelyä ja apua osataan lähettää paikalle lähimmästä mahdollisesta yksiköstä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *